perjantai 22. syyskuuta 2017

Paska Suomi!

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi VTT, ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen, on julkaissut kirjan Paska Suomi. Kova on otsikko, täytyy myöntää, tunteita herättävä. Siitä huolimatta kirja on herättänyt varsin vähän keskustelua julkisuudessa. 

Pursiainen yrittää herättää keskustelua, mutta julkisen, laadukkaan keskustelun aikaansaaminen Suomessa näyttää olevan haastavaa, vaikka maukas syötti olisikin annettu. Nettikeskustelut toki käydään aina, oikealta ja vasemmalta poteroista suojatulta ympäriinsä räiskien. Osumat ovat harvassa, mutta loukkaantujia löytyy sitäkin enemmän. 

Pursiasen mukaan Suomi on taloudellisen ja henkisen taantumuksen tilassa. Suomi jää jälkeen. Koulutetut muuttavat pois, maahan jäävien työllisyys on huonolla tolalla, julkinen talous velkaantuu. 

Pursiainen tylyttää koko puoluekenttää. Jopa vasemmisto on erikoistunut hyväosaisten edunvalvontaan, kun aidosti apua tarvitsevat unohdetaan. Vihreät ajavat nykyisin yhden asian sijasta kaikkia kivoja asioita. 

Kunnon oikeistoa ei Suomessa ole, sillä kokoomuksen politiikka ei juuri eroa demareiden linjauksista. Keskusta taas on kultti, joka tuhoaa hyvinvointia jakamalla äärettömät määrät maataloustukiaisia ja pitämällä perähikiät asuttuna vaikka väkisin, kaupunkilaisten kustannuksella. Perussuomalaisten kumpaakin nykyistä kuppikuntaa johtaa tunnettu rotuteoreetikko, toinen porukka on ryhtynyt jopa avoimen rasistiseksi puolueeksi.

Suomessa luotetaan valtion hoitavan kaikki asiat kuntoon verovaroin. Pelastetaan kannattamattomat yritykset, investoidaan, innovoidaan, keksitään vientituotteita, työllistetään kaikki. Valtio hoitaa ja kantaa vastuun kaikista ja kaikesta. 

Valtiokeskeisyys näkyy myös siinä, että ihmiset ja yritykset nähdään vain veronmaksajina. Yrittäjät kehuskelevat, kuinka paljon ovat maksaneet veroja. Toisaalta kaikkia verosuunnittelijoita haukutaan pettureiksi ja maan korkeaa verotusta pakenevia syytetään veropakolaisiksi. Ei keskustella siitä, miten saataisiin parhaat tekijät jäämään tai muuttamaan Suomeen. 

Ulkomaisia yrityksiäkin epäillään työllistäjinä ja investoijina, koska nehän saattavat maksaa veroja muuallekin kuin Suomeen!

Järjettömin verovarojen kierrätys tapahtuu keskiluokan keskuudessa. Se maksaa korkeat verot ja saa takaisin älyttömät tulonsiirrot. Tämä tuhoaa kannusteet, ja johtaa epäedulliseen käytökseen, vastuuttomuuteen.  

Poimintoja paskasta vasemmistosta:

- Suomalainen vasemmisto on synkkä menneisyyteen takertuva voima, joka näkee tulevaisuudessa vain uhkia.
- SDP pitää suurimpana saavutuksenaan maailman parasta koulutusjärjestelmää, mutta kohtelee sen kasvatteja kuin oikeustoimikelvottomia.
- Onko yhtään erioikeutta, monopolia, ylisääntelyn muotoa tai keskiluokan tulonsiirtoa, jota vasemmisto ei Suomessa puolustaisi? Miksi halutaan puolustaa taksi- tai apteekkiyrittäjiä, kun köyhä joutuu näin maksamaan liikaa lääkkeistään ja matkoistaan?
- Vasemmisto ajaa hyväosaisten ryhmien etuja, joilla ei ole tarvetta olla hyvinvointivaltion elättinä.
- Vasemmisto suhtautuu negatiivisesti työperäiseen maahanmuuttoon. Köyhien työläisten kutsuminen halpatyövoimaksi on pöyristyttävää kielenkäyttöä työväenluokan kansainvälistä solidaarisuutta muka edustavalta vasemmistolta ja ay-liikkeeltä. 
- Vasemmisto on kiinnostunut vain julkisten palveluiden tuottajista, ei niiden asiakkaista. 
- Li Andersson on ajautunut kauas työväen etujen ajamisesta osallistuessaan maataloustuottajien traktorimarssille, vaikka maataloustukiaisten takia Suomessa köyhälle on tarjolla kallista ruokaa. 
- Sosiaalidemokraatit ovat ajautuneet täysin ay-liikkeen vietäväksi. Se tosiasia kielletään, että palkat vaikuttavat työllisyyteen ja antelias työttömyysturva vähentää työnhaun kannustimia. Lapsikin tietää, että kiinnostus kotitöihin riippuu siitä, onko viikkoraha sidottu niihin. 
- Vasemmisto puolustaa valtion sijoitus- ja innovaatiotoimintaa, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. 
- Vasemmisto vaatii, että kaikille maksetaan palkkaa, jota Antti Rinne pitää riittävän korkeana. 
- Vihreät ei eroa juuri muusta vasemmisto, jos Li Andersson sanoisi useammin ilmastonmuutos, saimaannorppa ja perustulo, olisi häntä vaikea erottaa Ville Niinistöstä.

 Poimintoja paskasta oikeistosta:

- Oikeistolaisen mielestä valtion pienentäminen voi olla yhtä valtiomiesmäistä kuin sen suurentaminen, mutta hallitus leikkaa juustohöylällä sieltä, mistä se on poliittisesti helpointa, ei sieltä, mistä se olisi poliittisesti tai taloudellisesti perusteltua. Mitään toimintoa, virastoa tai tulonsiirtoa ei ole lopetettu. Tukiaisiin ei ole koskettu. Yliopistoleikkaukset tehtiin parhaita rankaisten. Leikkauslinjassa ei ole johdonmukaisia oikeistolaisia periaatteita.
- Veroasteita on höylätty kymmenyksillä, aatteellinen rohkeus ja näkemys puuttuvat.
- Kokoomus ei noudata oikeastaan mitään Pursiaisen luettelemista oikeistopuolueen periaatteista. 
- Kokoomus pyytelee leikkauksia jatkuvasti anteeksi ja lupaa perua ne heti, kun mahdollista. Menonlisäyksiä markkinoidaan näyttävästi ja leikkauksista ollaan hiljaa.
- Petteri Orpo näkee leikkaukset vain välttämättömänä pahana, joka tehdään suhdannetilanteen vuoksi. Pitkän tähtäimen visio puuttuu. Julkisen sektorin koon määrittäminen ei ole menojen ja tulojen tasapainotuskysymys, vaan kyse on periaatteellisista valinnoista.
- Kokoomus on erikoistunut kertomaan, että edellisessä hallituksessa vasemmistopuolueet ja vihreät kannattivat leikkauksia. Vastuu sysätään muille, ottamatta kunniaa ryhdikkäästä oikeistopolitiikasta.
- Jos oikeistopuolue ei Suomessa pysty ylpeilemään leikkauksilla, on leikattu joko väärästä paikasta tai aatteellinen selkäranka puuttuu täysin.
- Suomi tarvitsee oikeistopuolueen, jonka mielestä valtion pienentäminen, ei suurentaminen, olisi #vitunhyväuutinen.
- Kokoomuksen kuntavaaliteemat olivat kunnianhimoltaan alhaisia, analyysiltään surkeita ja kaukana oikeistolaisista arvoista. Kokoomuksen kunta on kaikille hyvä, paitsi veronmaksajille.
- Ruiskukan voisi korvata kuntavaaliohjelmassa sosiaalidemokraattien ruusulla, eikä kukaan huomaisia eroa.
- Kokoomus rakastaa kartelleja ja monopoleja, vaikka sen pitäisi olla markkinatalouspuolue. Norminpurkua mainostetaan, mutta ainoastaan kauppojen aukioloajat on saatu vapautettua.
- Kokoomus kannattaa nimellisesti yksilön vastuuta omasta elämästään, paitsi että valtion tehtävänä on säilyttää espoolaisen juristipariskunnan lifestyle, jos nämä päättävät lisääntyä. Ja kun pikkuinen menee kauppakorkeakouluun, niin valtio saa maksaa viulut.

- Keskusta ei ole puolua, vaan eturyhmä, MTK:n poliittinen siipi. Kepu on väärässä kuin näkymättömään auringon takana odottavaan lentävään lautaseen uskovat lahkolaiset ovat väärässä.
- Ei ole mitään väliä, jos köyhiltä pitää verottaa ruoka suusta, kunhan ruukkutillin viljely saadaan kannattamaan.
- Keskusta-aatteen yksi peruspilari on, että yhteiskunta voi hyvin, jos väki asuu maalla tai korkeintaan pikkukaupungeissa. Ajatus on huono opinkappaleeksi. Väite, että hajautus on ihmiselle hyväksi on nimittäin tosiasiaväittämä, joten on riski, että se osoitetaan vääräksi. Näin on tapahtunut, ja keskustan perususkomus on ristiriidassa todellisuuden kanssa.
- Toinen keskustan opinkappale on yhtä tolkuton. Se, että Suomessa maatalous on pyhä asia, ja maata pitää viljellä joka puolella, kannattipa se tai ei.
- Keskusta uskoo hajautukseen ja maatalouden pyhyyteen.
- Keskustan olemassaolo ajaa kaikkien muiden etujen, kuten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edelle.
- Keskustassa on selviä kulttimaisia piirteitä. Keskustan puoluekokous on muista poikkeava herätysjuhla. Puhuja toisensa jälkeen ylistää alkiolaista aatetta. Aatteesta puhuttiin, mutta sen sisältöön viitattiin harvoin. Puolueessa uskotaan yhteisiin valheisiin, mikä on paras tapa varmistaa porukan yhtenäisyys.
- Keskustalle on aivan sama, mitä valtiontaloudelle tai ihmisten terveydelle tapahtuu, kunhan keskustalaisia maakuntia on tarpeeksi.
- Maataloustukiaisten määrä on ainakin noin kolmen miljardin luokkaa. 

- Jottei jäisi väärää kuvaa, että rasismi on Suomessa pelkästään oikeiston harrastus, kirjoittaja pitää vaikeana uskoa, että ay-liikkeen saunaporukoissa oltaisiin rasismista vapaalla vyöhykkeellä. Rasismi kätketään usein julkiseen puheeseen "halpatyövoiman" torjuntana.
- Rotu ei ole moraalisesti kiinnostava käsite. Roduilla ei ole intressejä, päämääriä, oikeuksia eikä itseisarvoa. Vain yksilöillä on. Sama pätee kulttuureihin.

Hyvinvointiavaltio

- Suomalaiseen hyvinvointivaltion etuusvalikoimaan kuuluu tulonsiirtojärjestelmä, jossa veronmaksajat maksavat niille, joiden tulotaso on erittäin korkea, tuhansia euroja kuussa sosiaalietuuksia vain siksi, että nämä ovat päättäneet lisääntyä. Kyse on äitiyspäivärahasta. Järjestelmä sotii kaikkia järkeviä periaatteita ja oikeustajua vastaan.
- Hyvinvointivaltion alkuperäinen tarkoitus, eli ihmisten suojelu pahoilta asioilta, on rappeutunut. Nyt sen yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut hyväosaisten "suojelu" kaikilta riskeiltä ja omilta valinnoilta.
- Hyvinvointivaltiota kannattaa ajatella vakuutuksena elämän kovia kolhuja ja onnen vaihtelua vastaan elämänikäistä tai pitkäaikaista huono-osaisuutta ja pienituloisuutta vastaan, ei väliaikaisia huonoja aikoja tai alhaisia tuloja vastaan.
- Hyvinvointivaltiosta on tullut karuselli, joka verottaa keskiluokkaa ankarasti ja kierrättää verot takaisin keskiluokalle.
- Yksi rasittavimmista piirteistä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on se, että kaikki haluavat ilmoittautua köyhiksi. Köyhyyden lobbaus johtaa itselle ja omalle eturyhmälle räätälöityyn tulonsiirtojärjestelmään.
- Peruslähtökohta on, että ihmiset ovat tyhmiä eivätkä voi ottaa vastuuta omasta elämästään.

Kymmenkunta valhetta suomalaisesta työstä

- Kieltäytyminen työmarkkinoiden näkemisestä markkinoina, unohdetaan, että myös työlle on löydyttävä myyjä ja ostaja markkinahinnalla
- Palkkaerot ovat huono asia, vaikka todellisuudessa palkkaerot luovat kannusteita
- "Palkka, jolla voi elää", joka tarkoittaa sitä, että kaikkien palkat riittäisivät kunnolliseen elintasoon, vaikka kukaan ei voi taata työmarkkinoilla tietyn elintason takaavaa palkkaa.
- Käsitys siitä, että palkat voi neuvotella korkeiksi. Todellisuudessa tuottavuuden kasvu on on nostanut elintasoa Suomessa, ei ay-liikkeen neuvottelemat palkat.
- Työehtojen sopimisessa keskitetysti on järkeä, vaikka todellisuudessa ei olekaan mitään järkeä
- Työntekijä- ja työnantajajärjestöt edustavat kattavasti suomalaisen yhteiskunnan eri intressejä, vaikka monet tahot todellisuudessa puuttuvat neuvottelupöydästä.
- Yleissitovuus kertoo "sopimusyhteiskunnasta" tai "sopimisen kulttuurista", vaikka yleissitovuus todellisuudessa on sopimisen vastakohta.
- Kannustindenialismi eli sosiaaliturvan, erityisesti työttömyysturvan, kannustinvaikutusten kieltäminen
- Väitetään, että työntekijöiden etuja voidaan ajaa suojelemalla tätä erilaisilla määräyksillä, vaikka todellisuudessa työntekijä maksaa oman suojelunsa
- Väite, että alhainen työllisyys ja korkea työttömyys ei johtuisi Suomen surkeasta työmarkkinajärjestelmästä
- Työmarkkinoita kuuluu tarkastella ihmeellisenä omalajisena ilmiönä, ei markkinoina
- Työperäinen maahanmuutto polkee alkuperäisväestön palkkoja, vaikka tutkimustiedon mukaan näin ei juurikaan käy.
- Työmarkkinoiden uudistukset voidaan korvata maltillisella tulopolitiikalla

Valtio

- Yksi syy valtion hillittömään laajentumiseen on se, että yksikään merkittävä taho Suomessa, puolue tai muu, ei pohdi sitä, mitä julkisen sektorin pitäisi tehdä ja ei pitäisi tehdä.
- Hallituksen ainoana päämääränä tuntuu olevan julkisen talouden rahoittaminen, sisällöstä ei juuri keskustella.
- Vähemmän järkevät elvyttäjät vasemmalta siiveltä ovat sitä mieltä, että valtion rahojen tuhlaaminen on ilmainen lounas. Tuhlaaminen muka lisää myös yksityisen sektorin aktiviteettia.
- Ilmeisin asia, mitä julkisen sektorin ei pidä tehdä, on liiketoiminnan harjoittaminen. Yrityksiä omistava valtio ei edistä kilpailua riittävän hanakasti.
- Kunna, erityisesti suuret kaupungit, harrastavat kaikenlaista liiketoimintaa, jolla ei ole tekemistä kuntien varsinaisten tehtävien kanssa.
- Valtiouskontoon kuuluu olennaisena osana, että kaikkia hyviä asioita tulee tukea julkisin varoin. Yksi muoto on ylitsepääsemätön halu tukea kannattamatonta liiketoimintaa.
- Haitallisia yritystukia maksetaan Suomessa paljon, on suoria tukia, lainojen takauksia ja verotukia.
- Suorat yritystuet ovat ainakin 1,3 miljardia vuodessa.
- Maataloustuet ovat äärimmäinen esimerkki tuottajien rakastamisen taudista. Ei haittaa, vaikka 97 prosenttia väestöstä kärsii, kunhan talonpoika saa harrastaa kannattamatonta liiketoimintaa.
- Valtio rahoittaa Yleisradion kautta oman vahtikoiransa ja vastaa siinä sivussa kansalaisten viihdyttämisestä amerikkalaisilla tv-sarjoilla.
- Julkinen sektori tukee kulttuuria ja taidetta ainakin miljardilla eurolla vuodessa. Tukia ei voi perustella sillä, että hyvinvointivaltiossa nyt vain pitää olla sitä ja tätä.
- Kansallisooppera ja -baletti saavat julkista rahoitusta 50 miljoonaa vuodessa yleisömäärän ollessa noin 300 000, suurin osa kävijöistä on kausikorttilaisia. Ooppera palvelee suureksi osaksi hyväosaisimpia pääkaupunkiseudun asukkaita. 

Tulonjakopakkomielle

- Tulonjaosta pitäisi murehtia vasta sitten, kun meillä on enemmän jaettavaa. Poliittinen järjestelmä on ollut kykenemätön tekemään kasvua ja työllisyyttä edistäviä päätöksiä. Työmarkkinoita ei ole avattu, sosiaaliturvaa ei ole uudistettu, markkinoita ei ole avattu, julkista sektoria ei ole pienennetty, sääntelyä ei ole purettu, eikä veroja alennettu.
- Iloitseminen siitä, että tuloerot eivät ole kasvaneet, on synkkää riemua. Tuloerot eivät ole kasvaneet, koska kaikilla on mennyt huonosti viimeisen vuosikymmenen ajan. Kuka tahansa järjissään oleva ihminen iloitsisi tuloerojen kasvusta, jos se johtuisi siitä, että edes jonkun tulot ovat kasvaneet.
- Köyhyyden poistaminen on oikea yhteiskunnallinen tavoite, ei eriarvoisuuden.


torstai 17. elokuuta 2017

Kuukauden bisneskirja: Dettmann ja johtamisen taito

Olen palannut tänä vuonna urheilun pariin uudessa roolissa parin vuoden poissaolon jälkeen. Kun mahdollisuus tuli, en oikeastaan edes miettinyt kieltäytymistä, vaan lupauduin lentopallojoukkueen valmentajaksi miesten 1-sarjaan. Haaste tuntuu kovalta kokemattomalle valmentajalle, mutta koska pelaamalla oppii pelaamaan, niin eiköhän valmentamalla opi valmentamaan. Tietenkin haluan myös lukea valmentamisesta, joten tässä kirja, jota voi suositella kaikille valmentajille ja urheilusta kiinnostuneille johtajille. 

Saska Saarikosken kirjoittama kirja Dettman ja johtamisen taito kertoo johtamisesta koripallojoukkueen näkökulmasta, mutta opit ovat sovellettavissa kaikkeen johtamiseen. Kirja kertoo Dettmanin valmentajaurasta, ja miten hän muuttui ja kehittyi vuosien aikana. 

Dettmanin johtamisfilosofia on sopii hyvin palvelevan johtajuuden viitekehykseen. Dettman kirjoittaakin, että valmentaja on pelaajien palvelija. Hän vaihtoi huoneensa oven tittelin johtajasta palvelijaksi. 

Dettman kutsuu johtamistapaansa yksilölähtöiseksi johtamiseksi. Sen peruspilarit ovat:
- Kyseleminen
- Kuunteleminen
- Kannustaminen
- Kiittäminen

Vaikea kuvitella, että johtaja tai valmentaja voisi tehdä näitä neljää mainittua asiaa liikaa alaisilleen. Harvalla on tarpeeksi aikaa ja mielenkiintoa kysellä ja kuunnella pelaajan tuntoja. Kannustaminen ja kiitoksen jakaminen unohtuu usein, vaikka aihetta olisi. Empatia on johtajan tärkein työkalu. Pitää olla kiinnostunut ihmisestä ihmisenä ja tietää, mikä ihmistä motivoi, mitä hän toivoo ja mitä hän pelkää. 

Ihmislähtöinen johtaminen ei ole lepsuilua. Pelaajan kunnioittaminen on sitä, että vaatii häneltä enemmän, sillä vetelä tai keskinkertainen suoritus ei riitä, koska valmentaja tietää, että pelaajasta on enempään. Johtajalla täytyy olla valtaa sekä näkemys muutoksen suunnasta ja rohkeus johtaa. Vielä ei ole keksitty parempaa johtamista kuin esimerkillä johtaminen. Valmentaja ei hylkää pelaajiaan.


maanantai 29. toukokuuta 2017

Kuukauden businesskirja: Suomen pahimmat bisnesmokat

Suomen pahimmat bisnesmokat – tarinoita huippujohtamisesta on Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen kirja vuodelta 2015. Kirja on mukavan kevyttä, mutta opettavaista luettavaa kesäiltoihin.

Suomen pahimpiin bisnesmokiin on listattu klassisia mokia kuten Soneran umts-kaupat, Stora Enson Amerikan valloitusyritys, Nokian omien osakkeiden hankkiminen, pankkien osakemyynnit 1990-luvun alkupuolella, Fortumin johdon palkkiojärjestelyt, Talvivaaran, Valcon ja Olkiluodon teknologiasekoilut ja pankkikriisin kustannukset.

Suomen valtion omistaman Soneran kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkotoimilupaostot Saksan ja Italian huutokaupoista vuodelta 2000 on hyvin tunnettu kämmäys. Toimiluvista maksettiin 4,3 miljardia, mutta muutamaa vuotta myöhemmin ne todettiin arvottomiksi. Uusi tekniikka viivästyi, eikä Soneralla enää ollut varaa verkkoinvestointeihin ja palveluiden rakentamiseen. Iso summa käytettynä yrityskauppaan parin miljardin liikevaihtoa tekevältä yhtiöltä.

Stora Enso pyrki entistä isommaksi ostamalla yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin. Konsolidointi olikin tuolloin päivän sana. Stora Enso osti kalliilla, mutta tulevaisuus ei ollut niin ruusuinen kuin oli ennustettu. Paperin kulutus laski teknologian kehittymisen seurauksena. Amerikkalaiset eivät halunneet ostaa eurooppalaisen yhtiön tuotteita. Vahva dollari ei tuonut suunniteltuja kurssivoittoja, vaan dollarin kurssi putosi. Asiakkaat eivät keskittäneet ostojaan isoille toimijoille. Amerikan valloitus on perinteisesti ollut vaikeaa suomalaisille. 

Nokia osti ja mitätöi omia osakkeitaan 19 miljardilla eurolla vuosina 203-2008. Pörssikurssi hyötyi tästä hetken aikaa ja toki myös ne osakkeenomistajat, jotka myivät. Rahat olisi voitu käyttää jakamalla osinkoina omistajille. Raha olisi voitu käyttää tuotekehitykseen tai yrityskauppoihin. Onko kyseessä kuitenkaan puhdasverinen bisnesmoka, sillä moka ei liity suoraan bisnekseen? Onko se hallituksen ja johdon vika, että yhtiöltä puuttui pitkäjänteinen pääomistaja? Ratkaisuissaan yhtiö päätyi tekemään mieliksi yhdysvaltalaisille omistajilleen toimimalla ajan hengen mukaisesti.

Nostoja kirjasta:

- Yritysostot epäonnistuvat. Yritysmyynnin onnistuvat. Tämä ennakkoluulo on osoittautunut oikeaksi kaikissa yrityskauppoja koskevissa tutkimuksissa. Ostajat uskovat, että he johtavat ostettua yritystä paremmin kuin edeltävä omistaja mm. synergiaetujen takia. Myyjä kuitenkin tuntee yrityksen, työntekijät, markkinat ja asiakkaat.
 
- Yhtiöit eivät tee päätöksiä, vaan ihmiset. Johdon ääneen lausumien syiden lisäksi on myös muita, ääneen lausumattomia. Kaikki syyt eivät välttämättä ole linjassa yhtiön edun kanssa (agenttiongelma).
 
- Perinteisesti on ajateltu suomalaisten olevan huonoja myymään. Näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset ovat huonoja ostamaan.
 
- Kun yrityskaupan syy on strategia, kannattaa olla varovainen. Se saattaa vain olla kiertoilmaus sille, että kauppa ei ole kannattava, mutta ostajien oma valta ja asema pönkittyvät.
Investointipankkiirien laskelmat ovat olleet epäonnistuneimpien yrityskauppojen taustalla. Yrityksen hinnan määrittäminen on erittäin hankalaa. Konsultit ja pankkiirit kuitenkin rikastuvat aina yrityskaupoissa.
 
- Olkiluodossa, Talvivaarassa ja Valcossa oli hyvät laskelmat. Voi tosin olla, että laskelmta eivät perustuneet laskentaan, vaan laskelmointiin.
 
- Huippujohtajakin on ihminen, yleensä samanlainen kuin me muutkin. Asema tekee ihmisestä suuren.
 

- Vuorineuvos on Suomen toiseksi kallein yhdyssana. Kallein on huippujohtaja.
 
- Muotivillityksiä seuraa aina vastamuotivillitys. Sitä tehdään, mitä muoti käskee. Vastavirtaan kulkeminen on hankalaa.
 
- Mitä isännättömämpi omistus, sitä rumempi jälki. Mokia yhdistää se, että omistajan ääni on ollut hiljaisempi kuin johtajan tahto.
 
- Koneen omistjat ja johtajat ovat tehneet monet asiat ensimmäisinä, ennen muita, oman pään mukaan, eivät sivuilleen vilkuillen ja muita matkien.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Taloushallinto globaalissa yrityksessä

Olen työskennellyt viimeiset reilut neljä vuotta suomalaisten kansainvälisesti toimivien pörssiyritysten taloushallinnoissa. Organisatorisesti ajateltuna taloushallinnon työntekijä voi toimia yrityksen omassa taloushallinnon palvelukeskuksessa, suoraan yrityksen jonkun funktion alaisuudessa tai tehdä töitä yritykselle, johon taloushallinnon palveluja on ulkoistettu

Taloushallinnon palvelukeskukset, joko sisäiset tai ulkoiset, tuottavat laskentapalveluita konsernin muiden osien käyttöön. Funktiot, jossa taloushallinnon työntekijä voi työskennellä, ovat esimerkiksi tuotantoon tai muihin tukitoimintoihin liittyviä. 

Yleisimpiä nimityksiä kansainvälisissä firmoissa ovat accountant, assistant controller, financial controller, business controller, project controller, corporate controller.

Taloushallinnon organisoiminen ja trendit

 

Taloushallinnon organisointitavat vaihtelevat yrityksittäin. Organisaatiot ja globaali talous eivät ole stabiileja, joten myös taloushallinnon pitää muuttua ja sopeutua. Muutos on pysyvä osa myös taloushallinnon työntekijöiden arkea. 

Esimerkiksi ulkoistamiseen ja muuhun tehostamiseen liittyvät projektit kuormittavat taloushallintoa. Lisäksi taloushallintossa tapahtuu paljon järjestelmäkehitystä ja uusien järjestelmien implementointia.

Taloushallinnossa IT-taidot ovatkin tärkeitä, sillä usein pääsee mukaan uusien järjestelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon tai vähintään pitää opetella uusien systeemien käyttämistä. 

Taloushallinnon sähköistäminen on ollut viime vuosien trendi, ja paljon on tapahtunut sillä saralla. Suuria muutoksia on kuitenkin luvassa tulevaisuudessakin, sillä työtehtävien automatisointi tekee tuloaan. Helpot ja toistuvat rutiinit voidaan laittaa robotin tehtäviksi. Tästä käytetään termiä Robotic Process Automation (RPA). Automatisointi vapauttaa aikaa ajattelua vaativiin vaativampiin tehtäviin, joten taloushallinnon työt muuttuvat mielenkiintoisemmiksi ja haastavemmiksi tulevaisuudessa.

Kansainvälisyys on myös selkeä trendi, sillä suuret yritykset toimivat globaalisti. Yrityksissä, joissa toimintaa on ympäri maailmaa, myös taloushallinnon työntekijöiden kollegoja ja sidosryhmiä sijaitsee fyysisesti kaukaisissa lokaatioissa, pahimmillaan monen tunnin aikaeron päässä. Tällöin haasteeksi muodostuu kommunikointi. Sähköiset tapaamisvälineet tukevat kommunikointia, mutta aikaero aiheuttaa haasteita, kun palavereja sovitaan.

Taloushallinnon työntekijöiltä vaaditaan asiakaspalveluhenkisyyttä, kun palvellaan sisäisiä ja ulkoisia asiakkaita. Toiminnan pitää olla liiketoimintalähtöistä ja sitä tukevaa. Se vaatii ymmärrystä liiketoiminnasta, prosesseista ja järjestelmistä. Haasteena voi olla ymmärtää oma merkityksensä liiketoiminnan menestyksessä. Erityisesti controllereiden osalta puhutaan paljon business partneringinsta eli controllerin pitää pystyä sparraamaan johtoa ja tarjoamaan apua päätöksenteon tueksi.

Taloushallinnon työntekijöitä kuormittavat erityisesti kuukausittainen raportointi, kvartaaleittain tehtävät tilinpäätökset, keväisin veroilmoitusten ja tilinpäätösten laatiminen sekä erilaiset kehitysprojektit. Päivittäinen työ on myös usein kiireistä, sillä pieniä asioita on paljon hoidettavana. Siksi usein koetaankin, että pakollisten tehtävien jälkeen lukujen analysointiin ja ymmärtämiseen jää liian vähän aikaa.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kauppiksen pääsykoekirjojen pänttääminen loppuu 2018!

Kauppatieteellisen yhteisvalinta uudistuu vuonna 2018. Uudet korkeakouluopiskelijat ovat tulevaisuudessa etusijalla valinnassa. Heille on varattu 70 % kiintiö.

Jatkossa hakukohteiden paikoista 60 % täytetään ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella ja 40 % valintakoepisteiden perusteella. Todistusvalinnassa huomioidaan vain ensikertalaiset hakijat.

Hakijat, joilla on jo korkeakoulututkinto tai opiskelupaikka korkeakoulussa, voivat hakea valintakokeen kautta tai yliopistojen tarjoamien muiden hakuväylien kautta.

Valintakoekirjallisuudesta luovutaan ja valintakoe perustuu lukion oppimäärän:
- Taloustieto (yhteiskuntaopin kurssi)
- Ihminen ympäristön ja yhteiskunnan muutoksessa (historian kurssi)
- Tilastot ja todennäköisyys (matematiikan kurssi)
- Sekä mahdollinen kokeessa jaettava aineisto

Mitä muutos tarkoittaa käytännössä?

- Valintakoekirjojen ulkoluku loppuu
- Valintakoekurssien järjestäjien bisnes saattaa pienentyä
- Lukiossa menestyminen voi taata opiskelupaikan ilman valintakoettakin
- Kirjoituksiin kannattaa panostaa entistä enemmän, niiden merkitys korostuu
- Lukion aikana voi panostaa valintakokeessa merkityksellisiin kursseihin
- Uudet korkeakouluopiskelijat pääsevät aiempaa helpommin sisään kauppikseen
- Alan vaihtaminen vaikeutuu, joten pitää tietää heti lukion jälkeen, mitä haluaa

lauantai 4. helmikuuta 2017

Vinkkejä blogin kirjoittajalle

Minua pyydettiin kirjoittamaan suositulle SalkunRakentaja-sivustolle. Aihe oli vapaa, joten kesti jonkin aikaa keksiä aihe, josta kiinnosti kirjoittaa ja jollaisen ajattelin sivuston lukijoita kiinnostavan. 

Kun aihe oli keksitty, iski pienoinen kirjoittajan blokki, ja odottelin hetken aikaa inspiraatiota. Kun sitä ei kuulunut, tajusin, että on vain pakko kirjoittaa ensimmäinen versio. Aluksi tuntui hankalalta ja teksti ei ollut mieleiseni, mutta jo muutamalla kirjoituskerralla sain ajatukseni kasaan. Sen jälkeen tekstiä oli kerta kerralta mukava muokata. 

Vinkkini siis kirjoittajalle on, että älä odota löytäväsi täydellistä aihetta. Mieti, mihin aiheeseen voisit tuoda omia näkökulmiasi. Mieti, kenelle tekstisi kirjoitat. Oma kirjoitukseni kumpusi mielenkiinnostani sijoittamista ja verotusta kohtaa, joten oli helppo olettaa, että sijoitusalan sivustolla tällainen teksti kiinnostaisi.

Älä odota inspiraatiota, sillä sitä ei tule ennen kuin alat kirjoittaa. Kirjoita ensin raakaa tekstiä ilman kritiikkiä, siitä on sitten helppo lähteä muokkaamaan. Minun oli pakko toimia näin, sillä muuten vieraskynä-tekstini ei olisi ikinä valmistunut. Sitä ei olisi vielä edes tähänpäivään mennessä aloitettu, sillä inspiraatio iskee vasta, kun tekee sitä raskasta kirjoitustyötä.

Blogissa julkaistavan tekstin kappaleiden kannattaa olla lyhyitä, jotta luettavuus paranee. Tekstin ei kannata olla liian pitkä, sillä netissä luetaan mieluummin lyhyitä tekstejä. Pysy aiheessasi, joten rönsyilyt kannattaa karsia, vaikka niin monesta asiasta olisi mukava kirjoittaa. 

Lopuksi lue tekstisi useampaan otteeseen, korjaa kirjoitusvirheitä ja lauserakenteita. Jäsentele tekstiä tarvittaessa uudelleen. 

Itse löysin tekstistäni jokaisella lukukerralla jotain paranneltavaa, mutta jossain vaiheessa on tyydyttävä siihen, että teksti on kyllin hyvä sellaisenaan. Muutenhan hiot tekstiä loputtomiin, eikä se koskaan pääse julkaistavaksi. Omassa tekstissäni pyrin hyvään, mutta täydellistähän on mahdoton saada aikaiseksi. Pitää olla itselleen armollinen. Vain kirjoittamalla oppii paremmaksi kirjoittajaksi. 

Tässä linkki tekstiini, jonka aihe on piensijoittajan osinkojen ankara verotus.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Osatuloutus on poikkeus menojen ja tulojen jaksottamisessa

Osatuloutus eli valmistusasteen mukainen tuloutus (Percentage of Completion Method) tekee poikkeuksen yleisestä meno tulon kohdalle -tuloutusperiaatteesta, jossa tulo syntyy suoriteperusteisesti silloin, kun tavara tai palvelu luovutetaan ostajalle. 

KPL 5:4 § mahdollistaa pitkän valmistusajan vaativasta tuotteesta tuottojen ja kulujen kirjaamisen valmistusasteen perusteella. Tätä osatuloutusta yritykset soveltavat usein isoihin projekteihin, esimerkiksi rakennushankkeessa tai suuren koneen tai laitteen toimituksessa. Velvoitetta valmistusasteen mukaiseen tuloutukseen ei kuitenkaan ole.

Osatuloutus edellyttää pitkää valmistusaikaa. KILA on määritellyt pitkäksi valmistusajaksi yli 12 kuukautta, mutta jos osatuloutusta on ryhdytty soveltamaan, on sitä sovellettava myös lyhyempiin samankaltaisiin projekteihin. Käytännössä yrityksellä voi olla erilaisia projekteja, joista osa tuloutetaan valmistusasteen perusteella, osa suoritteen luovutushetkellä. Jotta osatuloutusta voidaan soveltaa, on suoritteesta kertyvä erilliskate oltava luotettavasti ennakoitavissa ja dokumentoitavissa eli käytännössä tarvitaan toimita projektilaskentajärjestelmä. Esimerkiksi SAP:ssa on tällainen moduuli.

Osatuloutusmenetelmässä siis myyjä kirjaa tuottoja ja kuluja tuloslaskelmaansa projektin aikana sen mukaan, miten projekti etenee, eikä vasta suoritteen luovutushetkellä. Osatuloutuksen hyvä puoli on se, että tuottoja ja kuluja raportoidaan tasaisesti oikeille kausille. Valittua tuloutustapaa pitää kuitenkin noudattaa johdonmukaisesti. 

Valmistusasteen määrittäminen

Valmistusasteen määrittämisessä tulee käyttää varovaisuutta. Se voidaan toteuttaa erilaisien peruslaskentamenetelmien avulla. Laskelmassa voidaan esimerkiksi verrata projektin toteutuneita menoja arvioituihin kokonaismenoihin. Esimerkiksi kun 100 miljoonan euron projektista on kertynyt 40 miljoonaa kuluja, tuloutetaan 40 prosenttia myynnistä. 

Tuloutuslaskennassa voidaan myös verrata kulutettujen tuotannontekijöiden määrää arvioituun tarvittavaan määrään tai määrittää valmistusaste projektin valmistusvaiheita kuvaavien tekijöiden perusteella. 

Erilliskate

Projektin erilliskate lasketaan vähentämällä myyntitulosta hankintameno. Tämän vuoksi koko projektin kokonaistulot- ja menot mukaan lukien takuuaikaiset menot tulee olla luotettavasti määriteltävissä. Tilikauden päättyessä on kyettävä selvittämään suoriteperusteisesti aiheutuneet menot kustannuslaskennan avulla. Projektin valmistusaste tulee olla luotettavasti selvitettävissä tilikauden lopussa. 

Varovaisuuden perusteella projektin alkuvaiheessa suositellaan näytettäväksi nollakatetta eli tuloja menoja yhtä paljon siihen asti, kunnes projektin erilliskatteesta toteutunut määrä voidaan arvioida luotettavasti. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä kulua varauksen avulla, joka sitten myöhemmin puretaan. Jos projektin taloudellista lopputulosta ei pystytä ennakoimaan luotettavasti, ei osatuloutusta tule käyttää.